keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Sanaluokkia ja sijamuotoja seiskoille

Kaivan kärkeen verta nenästäni ja totean, että mielestäni sanaluokkien ja sijamuotojen tankkaamisessa ei ole paljoakaan järkeä. Ainakaan siinä mittakaavassa, missä niitä peruskoulussa yleisesti tankataan. Hieman karrikoiden sanottuna moni seiskaluokkalainen on yläkouluun tullessaan siinä uskossa, että äikkä ON sanaluokkia, sijamuotoja ja tarinoiden kirjoittamista. Ja that's it.

Verbi on kieltämättä hyödyllinen käsite, ja koska se on myös lauseen ydin, siihen kannattaakin vähän perehtyä. Ylipäätänsä lausetajun kehittäminen on tärkeää, koska se on yhteydessä kirjoittamisen ja ajattelun selkeyteen. Niinpä kasilla paneudummekin hartaudella lauseoppiin, mutta sivuutamme seiskalla sanaluokkien ja sijamuotojen kertauksen mahdollisimman nopeasti. Samalla valjastamme kertauksen muiden taitojen kuten opiskelutekniikan ja ryhmätyötaitojen harjoitteluun.

Minulla on sellainen kuva, että oppilaille ei alakoulun aikana useinkaan ole hahmottunut, miten sanaluokat ja sijamuodot liittyvät toisiinsa. Niinpä tein heille pienen johdantovideon, jossa yritän selittää juuri tämän.




Tämän jälkeen alkaa asian harjoittelu ja valmistautuminen kokeeseen. Olen koonnut harjoitusmonisteen, jota käytämme vuodesta toiseen, eli kerään monisteet pois, kun niitä ei enää tarvita. Oppilaat saavat tehdä kokeeseen lunttilapun, ja koe tehdään ryhmissä. Jaan oppilaat arpomalla 3-4 hengen ryhmiin. Kaikki ryhmän jäsenent saavat ja täyttävät oman koepaperin, mutta tarkistan joka ryhmästä vain yhden, sattumanvaraisesti käteen osuvan paperin, ja kaikki saavat saman arvosanan. Koe kestää kaksoistunnin ja aina noilla tunneilla toivon, että voisin pitää jokaisella tunnilla kokeet. Harvoin näkee nimittäin niin aktiivista ja kaikin puolin mainiota ryhmässä työskentelyä. Ryhmissä käydään aivan mahtavia keskusteluja sanojen luokittelusta.

Jakso loppuu itsearviointiin ja se onkin oikeastaan koko jakson tärkein osuus. Alla muutama apukysymys esimerkin vuoksi. Hyvin tehdyllä itsearvioinnilla voi vielä nostaa omaa kokeensa arvosanaa - enemmän tai vähemmän :)













3 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen koetapa! Millaisia arvosanoja näistä kokeista on tullut? Joka luokalla tuntuu olevan muutama oppilas, jonka kyky hahmottaa kieltä ja sen rakenteita on huippuhyvä kuin luonnostaan - saavatko kaikki ryhmät, joissa tällainen oppilas on, kympin, vai vaikuttaako ryhmätyö myös toiseen suuntaan (siis pääsevätkö heikommat sanomaan mielipiteensä vai luotetaanko siihen kielitietoiseksi tunnustettuun oppilaaseen varauksetta)?

    VastaaPoista
  2. Olen kyllä muuten kanssasi samaa mieltä tuosta kieliopin tankkaamisesta. Olennaista on oppia hahmottamaan kielen rakenteita ja ilmiöitä, ei osata luetella asioita mekaanisesti ymmärtämättä kokonaisuuksia.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista Riikka ja sorry, että vastaus viipyi. Mitenkään systemaattisesti en asiaa ole seurannut, mutta veikkaisin, että koearvosanat ovat noin yhden arvosanan parempia kuin yleensä. Tämä tosin tosi epämääräistä mutua, siksikin koska pidän hyvin vähän normikokeita. Arviointi perustuu hyvin voittopuolisesti muunlaiselle näytölle. Niille huippuhyville tämmöinen koetapa saattaa olla haastava, koska heillä saattaa olla suuri huoli siitä, että muut pääsevät hyötymään heidän osaamisestaan. Tästä puolestaan seuraa usein hyviä keskusteluj, ja kokeen saa toki tehdä halutessaan myös yksin :) Aika harva kuitenkaan haluaa. Voi olla, että heikoimmin asiaa hallitsevat ovat ryhmissä niitä passiivisimpia jäseniä, mutta pidän tärkeänä, että hekin saavat kuitenkin olla mukana onnistumassa ja uskon heidänkin oppivan näin eniten.

    VastaaPoista