sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Ensimmäinen blogivieraani - Tervetuloa!

Sain tämän blogin ansiosta juuri mielenkiintoista ja ilahduttavaa sähköpostia. Ehdotin viestin julkaisemista täällä ja pidemmittä puheitta päästänkin ääneen Tainan:

Kerron pari ideaa, joita olen toteuttanut ysiluokkalaisten kanssa digital storytellingiä käyttäen. Ensimmäinen idea oli työläs, mutta silloin intoa vielä piisasi: itsenäisyysjuhlaan ysiluokkalaiset tekivät DST-tarinoita seuraavasti: Etsin
ikäihmisiä (oppilaiden isovanhempiakin oli joukossa) ja soitin heille kysyäkseni, haluaisivatko he lähteä mukaan ja kertoa jonkun muiston (ei välttämättä mitään sotaan liittyvää). Kaikki halusivat!

Kolmen hengen ryhmissä oppilaat menivät heidän koteihinsa ja nauhoittivat tarinoita. Joillakin tarinoita oli monta pientä, jollain huolellisesti valmisteltu pitkän pitkä.
Oppilaat editoivat tarinasta 3-5 min esityksen, johon etsivät kuvitukseksi netistä kuvia tai haastateltavan valokuva-albumista. Hiukan musiikkia ja hiontaa ja esitykset olivat yleisölle valmiit. (No eihän se ihan näin käynyt: kymmeniä teknisiä ongelmia, hermoromahduksia ja aikataulupommeja...)

Mutta juhlassa olivat kutsuvieraina sotaveteraanit ja haastateltavat
sekä koko koulu. Ja yleisö oli hiiren hiljaa kuunnellessaan ja katsoessaan
vaikkapa koulumuistoja, hevostarinaa tai sotalapsen muistelua. Ja vastaanotto oli tosi innostunut! Tarinan kertojat olivat polleina, samoin editoijat aplodeja vastaanottaessaan.

Sotalapsitarina pyöri kesällä museossakin sankari-teeman alla. Seuraavana vuonna yritin vähän pienimuotoisempaa (jotakin olin siis oppinut):ysit kävivät nauhoittamassa ekaluokkalaisilta ("folkloristiikkatutkimusta")leikkiloruja, lällätyksiä, vitsejä ym. Sitten ysit itse piirsivät kuvitukset (ei tekijänoikeusongelmia) ja ottivat kuvistaan digikameralla kuvat, jotka liitettiin lasten juttuihin. Valitettavasti oppilaiden into laantui, ja etenkin aika loppui ja opettajakin väsähti yksin puurtamiseen - kokoaminen jäi kesken. Ideana oli, että tarinat katsotaan ekaluokkalaisten kanssa yhdessä. (Meillä ysit käyvät myös pitämässä satutuokioita ekaluokkalaisille.)

Uusin ideani on klassikkokirjailijoista tehtävä työ. Oppilasryhmällä
olisi yksi kirjailija, jonka elämää ja töitä pitäisi esitellä kuvien ja
lukunäytteiden pohjalta. Näitä voisi seuraavana vuonna käyttää
kirjavinkkeinä uusille yseille? Katsotaan mitä keväällä saamme aikaan.

Terveisin Taina

tiistai 25. lokakuuta 2011

Oppimateriaaleista taas

Kävin tässä taannoin Editalla keskustelemassa uudentyyppisistä oppimateriaaleista. Usein oppimateriaali- ja tvt-keskusteluissa kehityksen pahimmiksi jarruiksi mainitaan esimerkiksi kustantajat ja meidät opettajat. Tuossa palaverissa ainakin sain sellaisen käsityksen, että kyllä ainakin Editalla on ihan vilpitöntä halua katsoa avoimin silmin tulevaisuuteen ja vastata ajan haasteisiin uusilla tavoilla. Keskustelusta oli sekin ilo itselleni, että muistan taas ainakin hetken hyvin kirkkaasti, miksi haluan olla nimenomaan opettaja. On todella ihanaa, kun ei tarvitse ajatella rahaa juuri lainkaan! Tietyistä näkövinkkeleistä katsottuna on ongelmallista sanoa tämä ääneen, mutta sanon silti: opettajan palkka riittää minulle mainiosti. Ja aivan mahtavaa on, ettei opetusta suunnitellessaan tarvitse lainkaan miettiä sitä, onko joku siitä valmis jotain maksamaan :-) Se on todella arvokasta vapautta! Siitä riemastuneena jaan riemumielin aivan ilmaiseksi kaiken tekemäni oppimateriaalin. Tänään syntyi diasarja muistiinpanojen tekemisestä. Rakas perheeni rymisteli keittiöön juuri kun olin tekemästä dioista ruutukaappausvideota, joten se ei vielä valmistunut...

Mutta diat olis tässä, vassokuu!