torstai 3. marraskuuta 2011

Separaattori ja tekijänoikeudet

Kaisa Vähähyyppä kirjoitti joku aika sitten Älykäs työ -blogissa innostavan postauksen museoista oppimisympäristöinä . Hän kirjoitti muun muassa näin: Annettaisiinko lapsille mahdollisuus tuottaa ja jakaa tarinoita näkemästään ja kokemastaan myös museovierailuilla? Tehdään museovierailusta aktiivinen tapahtuma sekä paikan päällä että verkossa ennen ja jälkeen vierailun. Juuri tämä oli mielessäni, kun tänään huristelimme kahden seiskaluokan ja historian opettajan kanssa Vihdin kirkonkylään tähtäimessämme Vihdin kirkko ja museo sekä Pyhän Birgitan kirkon rauniot.

Emme osanneet emmekä ehtineet kovin hyvin etukäteen ohjeistaa oppilaita, osittain esimerkiksi siksi, että itse olin museossa ensimmäistä kertaa elämässäni. Annoin kuitenkin oppilaille ohjeeksi ottaa reissusta valokuvia. Kaikenlaisia valokuvia. Sanoin, että voimme esimerkiksi ehkä hyödyntää niitä esimerkiksi tehdessämme animaatioita Runebergin teksteistä ja Topeliuksen saduista itsenäisyysjuhliin.

Olen jonkin verran yrittänyt perehtyä tekijänoikeusasioihin ja minulla on kännykkä täynnä lontoolaisista museoista ottamiani kuvia. Silti tai ehkä juuri siksi, minulle tuli isona yllätyksenä, että ei museossa saakaan noin vain kuvata.

Kaksi asiaa ymmärrän vaikeuksitta:

1) Tekijänoikeuksien alaisista teoksista (vaikkapa maalauksista) ei voi ottaa eikä varsinkaan julkaista kuvia ilman lupaa. (Jossain Tate Modernissa kyllä sai jopa tällaisista teoksista ottaa kuvia omaan käyttöön, mikä sinsänsä tuntuu hämmästyttävältä)
2) Salamavalot voivat olla haitallisia

Mutta en lainkaan ymmärrä, miksi tekijänoikeuksiin vedoten oppilas ei saa kännykällään ottaa kuvaa vaikkapa jostain separaattorista tai kansallispukuisesta vahanukesta. Oppilaiden itse museoista ottamille kuville nimittäin olisi hyvin helppo keksiä vaikka minkälaista käyttöä.

Näitä kauniita näkymiä saamme sentään onneksi kuvata mielin määrin:


EDIT: Se tärkeä asia oli unohtua, että saimme siis erikseen luvan ottaa museossa kuvia ja käyttää niitä videoissa, joita näytämme koulun itsenäisyysjuhlassa, sillä edellytyksellä, että mainitsemme, että ne on otettu Vihdin museossa. Mutta pointtini oli siis, että miksi ihmeessä esim. tämä ei ole lähtökohtaisesti sallittua.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Ensimmäinen blogivieraani - Tervetuloa!

Sain tämän blogin ansiosta juuri mielenkiintoista ja ilahduttavaa sähköpostia. Ehdotin viestin julkaisemista täällä ja pidemmittä puheitta päästänkin ääneen Tainan:

Kerron pari ideaa, joita olen toteuttanut ysiluokkalaisten kanssa digital storytellingiä käyttäen. Ensimmäinen idea oli työläs, mutta silloin intoa vielä piisasi: itsenäisyysjuhlaan ysiluokkalaiset tekivät DST-tarinoita seuraavasti: Etsin
ikäihmisiä (oppilaiden isovanhempiakin oli joukossa) ja soitin heille kysyäkseni, haluaisivatko he lähteä mukaan ja kertoa jonkun muiston (ei välttämättä mitään sotaan liittyvää). Kaikki halusivat!

Kolmen hengen ryhmissä oppilaat menivät heidän koteihinsa ja nauhoittivat tarinoita. Joillakin tarinoita oli monta pientä, jollain huolellisesti valmisteltu pitkän pitkä.
Oppilaat editoivat tarinasta 3-5 min esityksen, johon etsivät kuvitukseksi netistä kuvia tai haastateltavan valokuva-albumista. Hiukan musiikkia ja hiontaa ja esitykset olivat yleisölle valmiit. (No eihän se ihan näin käynyt: kymmeniä teknisiä ongelmia, hermoromahduksia ja aikataulupommeja...)

Mutta juhlassa olivat kutsuvieraina sotaveteraanit ja haastateltavat
sekä koko koulu. Ja yleisö oli hiiren hiljaa kuunnellessaan ja katsoessaan
vaikkapa koulumuistoja, hevostarinaa tai sotalapsen muistelua. Ja vastaanotto oli tosi innostunut! Tarinan kertojat olivat polleina, samoin editoijat aplodeja vastaanottaessaan.

Sotalapsitarina pyöri kesällä museossakin sankari-teeman alla. Seuraavana vuonna yritin vähän pienimuotoisempaa (jotakin olin siis oppinut):ysit kävivät nauhoittamassa ekaluokkalaisilta ("folkloristiikkatutkimusta")leikkiloruja, lällätyksiä, vitsejä ym. Sitten ysit itse piirsivät kuvitukset (ei tekijänoikeusongelmia) ja ottivat kuvistaan digikameralla kuvat, jotka liitettiin lasten juttuihin. Valitettavasti oppilaiden into laantui, ja etenkin aika loppui ja opettajakin väsähti yksin puurtamiseen - kokoaminen jäi kesken. Ideana oli, että tarinat katsotaan ekaluokkalaisten kanssa yhdessä. (Meillä ysit käyvät myös pitämässä satutuokioita ekaluokkalaisille.)

Uusin ideani on klassikkokirjailijoista tehtävä työ. Oppilasryhmällä
olisi yksi kirjailija, jonka elämää ja töitä pitäisi esitellä kuvien ja
lukunäytteiden pohjalta. Näitä voisi seuraavana vuonna käyttää
kirjavinkkeinä uusille yseille? Katsotaan mitä keväällä saamme aikaan.

Terveisin Taina

tiistai 25. lokakuuta 2011

Oppimateriaaleista taas

Kävin tässä taannoin Editalla keskustelemassa uudentyyppisistä oppimateriaaleista. Usein oppimateriaali- ja tvt-keskusteluissa kehityksen pahimmiksi jarruiksi mainitaan esimerkiksi kustantajat ja meidät opettajat. Tuossa palaverissa ainakin sain sellaisen käsityksen, että kyllä ainakin Editalla on ihan vilpitöntä halua katsoa avoimin silmin tulevaisuuteen ja vastata ajan haasteisiin uusilla tavoilla. Keskustelusta oli sekin ilo itselleni, että muistan taas ainakin hetken hyvin kirkkaasti, miksi haluan olla nimenomaan opettaja. On todella ihanaa, kun ei tarvitse ajatella rahaa juuri lainkaan! Tietyistä näkövinkkeleistä katsottuna on ongelmallista sanoa tämä ääneen, mutta sanon silti: opettajan palkka riittää minulle mainiosti. Ja aivan mahtavaa on, ettei opetusta suunnitellessaan tarvitse lainkaan miettiä sitä, onko joku siitä valmis jotain maksamaan :-) Se on todella arvokasta vapautta! Siitä riemastuneena jaan riemumielin aivan ilmaiseksi kaiken tekemäni oppimateriaalin. Tänään syntyi diasarja muistiinpanojen tekemisestä. Rakas perheeni rymisteli keittiöön juuri kun olin tekemästä dioista ruutukaappausvideota, joten se ei vielä valmistunut...

Mutta diat olis tässä, vassokuu!

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Kännykkävideoita klassikkonovelleista


Olin oman yhdeksännen luokkani kanssa pari viikkoa sitten parin päivän leirikoulussa Vihdin pirtillä. Vihdin pirtti tarjoaa mainiot puitteet leirikoulun pitämiselle, joten vink, vink kaikki uusmaalaiset koulut ainakin :-) Leirikoulun tarkoituksena oli tietysti ensisijaisesti luoda hyvää yhteishenkeä peruskoulun viimeistä luokkaa siivittämään. Taas tulikin todistettua, ettei mikään ryhmäytä tehokkaammin kuin yhteinen saunominen.

Jo etukäteen olin oppilaita varoittanut, että ohjelmassa tulee olemaan myös "äikkää" tavalla tai toisella. Olimme jo koululla aloittaneet kirjallisuudenhistorian opiskelun ja siihen liittyi myös pirtillä tehty työ. Tehtävänä oli ryhmissä suunnitella video annetun klassikkonovellin pohjalta. Valitut novellit olivat Minna Canthin, Teuvo Pakkalan ja Juhani Ahon kirjoittamia. Noin vanhoissa teksteissä on sekin hyvä puoli, että ne ovat jo tekijänoikeuksista vapaita, eli niiden parissa työskentely on siinäkin mielessä huoletonta. Kuvaaminen tehtiin oppilaiden kännyköillä ja pyrkimys oli saada aikaan videoita, jotka vaativat vähän, jos ollenkaan, editointia.

Ensin piti tietysti tutustua novelleihin. Niitä luettiin kuka missäkin, mm. laiturinnokassa

Avuksi varsinaiseen videoiden tekoon sain houkuteltua Taidelipas Oy:n Pauliina Ruokokosken. Pauliina olikin saanut ideastani loistavasti kiinni. Hän mm. löysi oppilaille virikkeeksi aivan loistavan videon



Meillä ei tietysti ollut tällaisia hienoja kännyköitä käytössämme, mutta Pauliina toi vaikka mitä vanhoja aarteita hyödynnettäväksi ja koululta saimme mm. tilkkuja, kartonkia, varrastikkuja, maaleja yms.



Ja videoista tuli hienoja! Olisi mukavaa, että niiden julkaiseminen olisi helpompaa. Kun lupa pitää kysyä tekijöiden lisäksi huoltajilta, eikä koululla ole mitään keskitettyä systeemiä lupien kyselemiseen, niin helposti ne jäävät julkaisematta. Tässä kuitenkin Juhani Ahon juhlavuoden kunniaksi versio Wilhelmiina Wäisäsestä



Lupa-anomus on vetämässä myös toisesta esimerkistä, joka on tehty Pakkalan Poikatytöstä, ja jossa toteutus on hieman toisen tyyppinen. Lisään senkin tänne jatkoksi, heti jos ja kun saan huoltajilta luvat.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Oppilaat irti - osa II

Viime päivinä on eri foorumeilla käyty kiinnostavaa keskustelua oppimateriaalin tulevaisuudesta. Keskustelua käydään esimerkiksi Facebookissa ja Sometussa. Minulla on hyvin vähän kokemusta maksullisesta sähköisestä materiaalista. Monia vuosia sitten sain mahdollisuuden hieman tutustua esim. Opitin tehtäviin, mutta ainakin siihen aikaan ne olivat luonteeltaan sellaisia drilliharjoituksia, joille en keksinyt mitään käyttöä. Noista ajoista materiaalit ovat tietysti (toivottavasti!) kehittyneet. Itse ajattelisin, että tulevaisuuden oppimateriaalit ovat oppilaan itse tai ryhmissä koostamia kokonaisuuksia ja ne sisältävät monentyyppistä aineistoa (tekstiä, kuvaa, videota, pelejä yms.). Materiaali koostuu jonkinlaisesta “kehikosta”, joka ohjaa oppilasta kiinnittämään huomiota esim. opsiin ja määrittelemään sen pohjalta omia tavoitteita. Ja sen jälkeen materiaali tavalla tai toisella tarjoaa oppilaalle erilaisia mahdollisuuksia koostaa näihin tavoitteisiin sopivia paketteja. Kaikista materiaaleista on olemassa kevyempi ilmaisversio ja rahalla saa sitten lisää. Selvää tietysti on, että materiaalia on vaivaton käyttää myös “kännykällä”.

Materiaaliasia askarruttaa minua näin uuden lukuvuoden kynnyksellä senkin takia erityisesti, koska - kuten olen x kertaa eri yhteyksissä jo kertonutkin - oppilaillani ei ole oppikirjoja. Viime keväänä jätin sitten ruutuvihkotkin tilaamatta. Sen sijaan laitoin tilaukseen vihkonitojan ja eri värisiä papereita. Ajatuksena on, että askartelemme aina kulloistakin kokonaisuutta varten omat vihkoset, jotka voivat sisältää esim. kulloinkin tarvittavan määrän erilaisia papereita. Ja nyt minua hiukan huimaa. Mitäköhän tästä tuleekaan?

Olen myös miettinyt, miten voisin auttaa oppilaita keksimään itse itselleen tekemistä. Ajattelin kokeilla nyt systeemiä, jossa oppilailla on neljä “koria”, joista he valitsevat itselleen sopivat elementit. Ensin he valitsevat aiheen. Aiheita kerätään yhdessä äikän opsista ja sieltä löytyvien pohjalta ideoidaan lisää. Lisäksi aiheita metsästetään vaikka netistä ja lehdistä, sekä oppilaiden harrastuksista yms.

Sopivan aiheen valittuaan oppilas (tai pari tai ryhmä) siirtyy valitsemaan jonkun tekstilajin. Lajeja voivat olla esimerkiksi kertomus,kuvaus, määritelmä, tiivistelmä, selostus, kirje, hakemus, yleisönosastokirjoitus, uutinen, verkkokommentti/verkkokeskustelu, väittely, kolumni, mainos, posteri, juliste, koevastaus, runo, vertailu, raportti, essee, artikkeli, arvostelu, näytelmä, lukupäiväkirja, oppimispäiväkirja, ficci, sarjakuva, esitelmä yms.

Seuraavaksi he valitsevat muutaman valittuun aiheeseen ja tekstilajin tekemiseen, tai ylipäätänsä työskentelyyn liittyvän taidon, joita he erityisesti harjoittelevat työtä tehdessään. Taitoja voivat olla vaikkapa seuraavat:

- taito löytää tekstistä pääasiat
- taito eritellä ja analysoida tekstiä eli lukea rivien välistä
- taito keskittyä olennaiseen
- taito jaksottaa teksti
- taito edetä järkevässä järjestyksessä
- taito aloittaa teksti
- taito lopettaa teksti
- taito otsikoida teksti
- taito käyttää alkukirjaimia oikein
- taito kirjoittaa sanat yhteen tai erikseen oikein
- taito muodostaa selkeitä, luontevia ja sujuvia lauseita
- taito suunnitella omaa työtä
- taito ideoida tekstin sisältöä
- taito etsiä hyviä lähteitä
- taito arvioida lähteiden luotettavuutta
- taito tehdä hyviä muistiinpanoja
- taito viitata lähteisiin oikein
- taito merkitä lähteet oikein
- taito noudattaa tekijänoikeuksia ja netikettiä
- taito toimia netissä turvallisesti
- taito tehdä yhteistyötä
- taito pyytää apua
- taito ilmaista oma mielipiteensä selkeästi ja perustella se vakuuttavasti ja monipuolisesti
- taito ottaa vastuuta omasta työskentelystä
- taito seurata oman työn etenemistä
- taito antaa toiselle rakentavaa palautetta
- taito muokata omaa tekstiä
- taito keksiä itselle mielekästä tekemistä
- taito asettaa itselle sopivia tavoitteita
- taito pitää itsensä sopivasti työn touhussa
- taito kehitellä toisen aloittamaa ajatusta eteenpäin
- taito ottaa vastaan ja hyödyntää saamaansa palautetta
- taito olla stressaamatta liikaa
- taito keksiä hyviä kysymyksiä
- taito keskustella
- taito väitellä taitavasti
- taito ponnistella silloinkin kun tuntuu vaikealta
- taito arvioida omaa työskentelyä
- taito arvioida työn lopputulosta
- taito löytää itselle luettavaa
- taito käyttää kirjaston palveluja
- taito ratkaista vastaantulevia pulmia itsenäisesti
- taito keksiä ihan uusia ideoita
- taito opetella itse käyttämään uusia työkaluja


Taitolista on hieman vielä sekaisin ja siinä on rinnan isoja ja pieniä asioita. Harjoiteltien taitojen jälkeen oppilas siirtyy viimeiselle korille, josta löytyy työkaluja: blogi, wiki, Diigo, Glogster, Animoto, Voki, käsitekartta (käsin tai netissä), Twitter, FB, kynä/paperi/sakset/liima, nettisarjakuvatyökalut, Youtube, Audioboo, Prezi ja muut esitystyökalut, Jing + muut screencasting-työkalut. Vaikkapa nämä.

Kun kaikista neljästä mainitusta korista valitut elementit ovat kasassa, alkaa niiden yhteensovittaminen ja soveltaminen. Ennen varsinaiseen työhön ryhtymistä, oppilaat myös suunnittelevat itse, miten työ tullaan arvioimaan ja kirjoittavat esimerkiksi kuvauksen hyvin tehdystä työstä.

Aloitin eilen tämän idean hahmottelun konkreettisesti pienille paperilapuille luokan korkkitaululle. Kuvassa näkyy vasta taito-, laji- ja työkalulappuja. Kun konkreettiset laput ovat valmiina, alkaa sen pohtiminen, miten tästä syntyisi sähköinen versio.

tiistai 2. elokuuta 2011

Luokan kalustuksesta



Olen pyörinyt nyt muutamana päivänä ihmettelemässä äikän luokassa. Ainainen pulma ovat pulpetit! Aivan sama, miten ne järjestän, ne ovat aina jotenkin huonosti. Meillä on ihan perinteiset pulpetit, joista en totisesti pidä monestakaan syystä. Ne ovat rumia ja niitä on hankala siirrellä. Lisäksi ne ovat sellaista mallia, että niistä saa kannen kallelleen. Tästä ominaisuudesta on pelkkää haittaa, kun "kinesteettiset oppijat" lonksuttelevat kantta muuten vaan. Kaikissa pulpeteissa pitäisi mielestäni olla jotain, mitä voisi huoletta hypistellä tai pyöritellä, ilman että se häiritsee muita. Olen varma, että näin pulpetit myös pysyisivät siisteinä helpommin. Esimerkiksi jonkinlaiset puuhelmet varmasti ajaisivat asiansa.

Unelmieni luokassa olisi vanhoja yhdessä tuunattuja esim. kokopuisia oikeita pöytiä, joihin olisi lisätty pyörät siirtelyn helpottamiseksi. Osan nyt paikalla olevista pulpeteista voisi korvata pöydillä, osan tilalle hankkisin sohvia, nojatuoleja, säkkituoleja ja matalia pöytiä.

Olisipa edes läjä patjoja ja keino niiden säilyttämiseksi, niin etteivät ne ole siivoajien tiellä. Tai edes sen verran tilaa, että vaivattomasti mahtuisimme koska tahansa koko poppoo piiriin lattialle istumaan.



Lisäksi toivoisin tietysti tietokoneita. Meillä on noin 500 oppilasta ja yksi tietokoneluokka ja yksi 15 koneen setti läppäreitä. Tätä taustaa vasten ajatus läppäreistä kaikille tuntuu tietysti kovin saavuttamattomalta haaveelta. Olisipa edes vaikka kuusi tai kaksitoista konetta ja kunnon kuulokkeet, niin puolet luokasta saisi työskennellä koneella ja toinen puoli työskentelisi pienryhmässä open kanssa. Meillä ei ole äikässä oppikirjoja, ja siitä kertyy tietysti vuosien mittaan jonkinlaista säästöä. Kunpa saisin joskus ne rahat koneisiin. Tai keksisin jonkun muun keinon.

Jotakin pientä olen kuitenkin onnistunut luokan viihtyisyyden edistämiseksi tekemään. Olen hankkinut sinne (omalla kustannuksellani) joitakin vanhoja huonekaluja vähentämään laitosmaisuutta. Erityisesti minulle tärkeää on valaistus. Loisteputkivalo on mielestäni kammottavaa, ja siksi oleilemme mahdollsimman paljon päivänvalossa ja/tai pöytälamppujen lämpimässä tunnelmavalossa. Melkein aina oppilaat valittavat, jos käytännön pakosta sytytän loisteputket.



Jos tarkasti katsoo, viimeisssä kuvassa näkyy Vihdin ex-museoamanuenssin ex-nojatuolissa istumassa nalle. Se ei olekaan mikä tahansa nalle. Se on erään entisen oppilaani tekemä ja olen sen häneltä joululahjaksi saanut. Tämä nalle on muun muassa mitä parhain järjestyksen valvoja. Joskus, hyvin harvoin tosin, käy niin, että löydän sen lattialta tai muuten kummallisesta paikasta. Silloin aina kerron oppilaille hieman enemmän nallesta ja siitä, miksi nalle on luokassani. Se on luokassa esimerkiksi siksi, että se muistuttaa minua siitä, että koulu ei saisi haitata oppilaiden oppimista ja että kaikkien ei tarvitse tehdä samaa asiaa samassa tahdissa. Nallen tekijä vietti ison osan ysiluokan äikän tunneista työhuoneellani - minulla oli yhdessä muiden äikänopekollegojen kanssa sellainenkin ylellisyys edellisessä työpaikassani. Työhuoneella syntyi muun muassa kahdeksankymmenen liuskan tutkielma Ruohometsän kansasta. Työssä romaania luettiin totalitaristisen yhteiskunnan allegoriana ja sen hahmoja persoonallisuustyyppien valossa.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Perus koulusta mahdollisuuksien maailmaksi



Tulevan lukuvuoden suunnittelun tekee haastavaksi ennen muuta se, että olen ainakin viimeisen vuoden kaipaillut jotain, josta en kuitenkaan saa otetta. Minulla on tunne, että käsien ulottuvilla olisi kyllä paljon kiinnostavia uusia mahdollisuuksia, kun vaan osaisin nähdä ne ja tarttua niihin. Katselin @Esa_Kukkasniemen suosituksesta Anssi Tuulenmäen puheenvuoron eräästä rehtorikoulutuksessa. Minua puhutteli erityisesti se, että Tuulenmäki kehotti ajattelemaan todellakin isosti ja sellaisia asioita, joita ei voi suunnitella, koska ne ovat niin uusia. Jähmeän ja halvaannuttavan suunnittelurumban sijaan hän peräänkuulutti reippaita kokeiluita. Niiden myötä, käytännössä sitten kehkeytyy tietoa ja kokemuksia, joiden avulla uusien käytäntöjen systemaattisempikin suunnittelukin käy mahdolliseksi.

Ehkä Tuulenmäen puheenvuoro inspiroi minua, koska olin kevään mittaan muutenkin törmännyt hankkeisiin yms., jotka ovat olleet jotenkin pohjimmaiselta eetokseltaan samansuuntaisia. Paljon puhutaan - ja aiheellisesti - nykyisin esimerkiksi innovaatioista ja luovuudesta. Hyvin sytyttävää luettavaa oli vaikkapa Oivallus-hankkeen loppuraportti, jossa todetaan seuraavaa:

"Koulutuksen läpileikkaavaksi teemaksi on nostettava luovuuden edistäminen, todetaan juuri julkaistussa Oivalluksen loppuraportissa. Luovuudella tarkoitetaan vaihtoehtoisiin toimintatapoihin tarttumista, mahdollisuusajattelua. Ryhmissä oppiminen puskee luovuutta ja sitä lähellä olevaa yrittäjämäistä otetta eteenpäin.

Luovuutta edistävä koulutus panostaa jatkossa kahteen asiaan: taitoihin tietojen rinnalla ja yhdessä tekemiseen yksilösuorittamisen sijaan. Yrittäjyyden ydin on siinä, että uskaltaa yrittää. Siksi oppimismenetelmien tulee kaikessa koulutuksessa kannustaa ennakkoluulottomaan kokeiluun.
"

Luovuuden lisäksi minua kiinnostaa tuo mahdollisuusajattelu ja yhdessä tekeminen. Nämä ovat olennainen osa myös vaikkapa Anne Rongaksen ja kumppaneiden nettikätilöintiä ja vertaisaikaa. Ja vielä: samansuuntaisia painotuksia sisältyy myös näkymättömään oppimiseen, jota Tero Toivanen on mm. blogissaan kevään mittaan ansiokkaasti esitellyt.

Edellä mainitut kehittelyt eivät mitenkään suoranaisesti liity peruskoulukontekstiin, mutta juuri se tekee niistä erityisen kiehtovia opetusta ja oppimista suunnitellessa. Peruskouluperinteessä kaikki suunnitteluhan on ollut perinteisesti äärimmäisen pilkuntarkkaa, ja perinteisen suunnittelumankelin jälkeen luovuudelle on kyllä totisesti usein jäänyt varsin vähän sijaa. Niinpä ideaa ja virtaa kannattaakin ehkä hakea tuolta aidan takaa, jossa ruoho aina tietysti muutenkin on vihreämpää :)

Huomenna on aika käydä kirjaamaan astetta konkreettisempia tavoitteita tulevalle lukuvuodelle.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Tulevan lukuvuoden suuntaviittoja


Pään järjestämiseksi on aika listata hieman tulevan lukuvuoden projekteja ja tavoitteita:

1. Ilmoittauduin jo keväällä online-koulutukseen Tietoverkon resurssit ja innovatiiviset opetuksen menetelmät. Kesällä huhuilin Twitterissä seuraa kurssille ja ainakin @sariauramo ilmoittautui myös mukaan. Hauskaa! Mielenkiintoista nähdä, miten innovatiivisuus näkyy itse kurssin toteutuksessa. En vielä oikein osaa muotoilla, mitä odotan kurssilta. Nautin sinänsä kovasti aivan itseohjautuvasta itseopiskelusta, mutta välillä on kiva käydä kurssillakin tekemässä mitä käsketään. Siitä syntyy usein sellaista, mihin ei olisi tullut omin päin ryhdyttyä.

2. Google plus - On jännä nähdä, miten Google plussan opetuskäyttö lähtee muotoutumaan. Jos vaan onnistun järjestämään luvat huoltajilta kuntoon, tulen varmasti testaamaan sitä tavalla tai toisella myös oppilaiden kanssa. Toisaalta en heti keksi, mitä olennaista lisäarvoa plussa toisi FB:n suljettuihin ryhmiin verrattuna. Tällä hetkellä ajattelen, että plussan houkutukset oppilaiden kanssa liittyvät ennen muuta hangouttiin - jota tosin en ole uskaltanut vielä itsekään kokeilla.

3. Digitarinointi. Kuten viime kevään ITK:n jälkeen tässä blogissa hehkutin, innostuin digitarinoinnista kovasti. Ehdotin asiassa yhteistyötä edistyksellisen kirjastomme kanssa, joka heti tarttuikin ideaan. Tarkoituksena on, että esimerkiksi ysiluokkalaiset tarinoisivat teemalla "Mistä olen tulossa, mihin menossa". Tästä tarkemmin tuonnempana.

4. Laaja tekstikäsitys - sanoista tekoihin! Äidinkielen ops:issa yms. on tapana nykyään aina mainita, että opetuksen taustalla on. ns. "laaja tekstikäsitys", joka tarkoittaa sitä, että tekstit ovat puhuttuja ja kirjoitettuja, kuvitteellisia ja asiatekstejä, sanallisia, kuvallisia, äänellisiä ja graafisia sekä näiden elementtien yhdistelmiä, niin painettuja, sähköisiä kuin myös verkkotekstejä. Näin siis teoriassa. Käytännössä taitaa kuitenkin olla niin, että oppilaan arvosana todistuksessa perustuu voittopuolisesti yksin, käsin ja koulussa kirjoitettuihin teksteihin, jotka ovat etupäässä "tarinoita", "aineita" ja "kirjaesittelyjä/-arvosteluja". Nyt otan julkisesti tavoitteekseni sen, että tulevana lukuvuonna, vähintään puolet oppilaiden tuottamista ja arviointiin vaikuttavista teksteistä on (oppilaan niin halutessa) jotakin muuta. Koetan erityisesti rohkaista a)yhdessä tekemiseen b)kuvien, videoiden, äänen yms. käyttöön. Esimerkiksi kännykän käyttöön kynän korvikkeena, rennolla asenteella, yhdessä editoiden, muokaten, koostaen.

5. Edellinen kohta johtaa väistämättä ohjauksen ja arvioinnin kehittämiseen. Aivan uudelleen pitäisi miettiä, mitä ja miten arvioidaan! Myös sekä ohjauksessa että arvioinnnissa pitäisi ottaa videot, kuvat ja audiot käyttöön. Huh! Äkkiä tämä paisuu kyllä tosi isoksi haasteeksi, mutta onneksi en ole yksin :)Olemme loistavan kollegani Miian (tekstiili & kuvis) kanssa alkaneet haaveilla aika monentasoisesta ja syvälle käyvästä yhteistyöstä. Yhteistyöstä, jossa meillä olisi todellakin yhteiset oppilaat, yhteiset tilat ja yhteistä aikaa, niin verkossa kuin koulullakin. Miian lisäksi korvaamattomana apuna ovat myös kaikki mahtavat twiippulit ja Google-piiriläiset. Huomaan tätä kirjoittaessani, että olen ihan vasta viimeisen puolen vuoden aikana - oikeastaan Twitteriin kirjauduttuani - alkanut oikeasti ymmärtää, mihin nykyinen paljo puhe verkoistoitumisen/heimoutumisen autuaaksitekevyydestä oikeastaan viittaa :)Ja vielä: juuri ohjauksen ja arvioinnin kehittämisen taidankin ottaa keskeisimmäksi henkilökohtaiseksi tavoitteekseni myös yllä kohdassa yksi mainitulla kurssilla

6. Sossumediakurssi. Sitäkin pitäisi ehtiä suunnitella kunnolla. Onneksi on pohjalla viime vuoden kokemukset. Juuri niistä lähdemme liikkeelle. Tulemme esimerkiksi tällä kurssilla tekemään tavalla tai toisella yhteistyötä myös konstaapeli Janina Saarisen kanssa.

7. Luokan sisustaminen. Tämä liittyy itse asiassa myös edellä mainittuun yhteistyöhön Miian kanssa. Kysyin viime keväänä joiltakin luokilta, missä he mieluiten tekevät töitä ja oppivat omasta mielestään parhaiten. Alustavaksi tulokseksi tuli, että vain osa, ehkä noin kolmannes, oppii oman käsityksensä mukaan parhaiten pöydän ääressä. Tämä on mielenkiintoinen tulos ja olen päättänyt, että tässä on yksi asia, jota pitää tutkia tarkemmin ja jolle pitää tehdä jotain, jossain vaiheessa. Pontta asiaan tuo se, että olen kuullut esimerkiksi Juha Lahtisen puhuvan tästä eli ympäristön vaikutuksesta oppimiseen useammalla luennolla. Tästähän tuleekin aihe seuraavalle postaukselle!

Kuva: http://etc.usf.edu/clipart/

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Mitä jäi käteen viime vuodesta?


Ei voi mitään, työasiat alkavat pyöriä mielessä. Ennen kuin käyn varsinaisesti tulevan kimppuun, saattaa olla hyödyllistä miettiä hetki, mitä jäi käteen viime vuodesta. Seuraavassa on listattu tavalla tai toisella merkittäviltä tuntuvia viimevuotisia käänteitä.

1. Ensimmäinen älypuhelin. En enää ymmärrä, miten olen aiemmin tullut toimee ilman! Puhelin on tätä nykyään melkein tarpeellisemman tuntuinen kuin tietokone. Puhelujen soittaminen nykyisellä puhelimellani tosin on jotenkin hankalan tuntuista, mutta muuten se toimii erinomaisesti. Eniten käytän puhelinta kuvien ottamiseen ja jakamiseen, sekä gmailin ja twitterin seuraamiseen. Puhelimen myötä itse asiassa löysin gmailinkin ikään kuin uudelleen. Tällä hetkellä suosittelen oppilaita palauttamaan työnsä mieluiten gmailiin, koska sen hakutoiminto toimii erinomaisesti ja postin seuraaminen on hyvin vaivatonta. Olen huomannut, että kun puhelimeen kilahtaa uusi teksti oppilaalta, aika usein tulen silmäilleeksi sen kursorisesti läpi heti ja lähettäneeksi jonkun pienen viestin vastaukseksi. Siihen nähden, miten työlästä töiden arviointi kokonaisuudessaan on, en koe tätä isoksikaan vaivaksi.

2. Twitter. Siinä on ehdottomasti toinen asia, josta on lyhyessä ajassa tullut erittäin tärkeä! Olen vielä itse kohtuullisen taitamaton twiittaaja, mutta minulla on loistava lista seurattavia. Aloitan päivän usein sillä, että poimin virrasta parhaat palat muistiin Diigoon, joka sekin on loistava työkalu. Twitter tuntuu olevan aivan uskomaton runsaudensarvi, joka tarjoaa jatkuvasti mainion coctailin tietoa, oivalluksia, ideoita - hauskaa läppää lainkaan väheksymättä. On myös virkistävää, että on helppoa seurata muidenkin kuin opettajien aivoituksia :)Itse twiittaan vähäiset twiittini selkeästi työroolissa, fb:n käyttö on henkilökohtaisempaa, mutta myös se on viime vuoden uutta antia, että olen oppinut käyttämään fb:n suljettuja ryhmiä oppilaiden kanssa. Kokemukseni on, että esimerkiksi juoksevien asioiden hoidossa ja kaikenlaisessa tiedottamisessa ryhmä toimii todella sujuvasti. Toimin viime vuonna ensimmäistä vuotta tukioppilaiden ohjaajana, enkä osaa kuvitella, miten se mitenkään onnistuisi ilman tukareiden omaa fb-ryhmää.

3. Vapaat kädet oppilaille! Olen oikeastaan koko opettajaurani ajan yrittänyt motivoida oppilaita sillä, että olen säännöllisesti kysellyt oppilaiden toiveita. Sitten olen tutkaillut toiveita ja ops:ia vierekkäin ja muotoillut erilaisia "projekteja" tältä pohjalta. Tämä on tuottanut välillä hyviäkin tuloksia, mutta minua on vaivannut se, että kuitenkin kaikki tekevät enemmän tai vähemmän yhtä jalkaa samaa ja sellaista, minkä minä olen suunnitellut. Viime keväänä sitten rohkaisin mieleni ja annoin yseille aivan vapaat kädet noin kuukaudeksi. Kertasimme kursorisesti päättöarvioinnin kriteereitä ja ohjeeksi annoin vain, että nyt on mahdollisuus vaikuttaa päättöarvosanaan itselle parhaiten sopivalla tavalla. Autoin ja ohjasin, kun apua pyydettiin, mutta en paljon muuten. Kuten arvata saattaa, pieni joukko oppilaita ei saanut sitten oikein mitään aikaiseksi. Onneksi kuitenkin tämä oli vain yksi näyttö muiden joukossa. Suurin osa oppilaista teki sitten aivan loistavaa työtä, ja tuotoksia, joita en olisi itse osannut edes ehdotella.

Lopetan siteeraamalla luvan kanssa erään oppilaan itsearviointia ysin päätteeksi. Se totisesti rohkaisee jatkamaan juuri tähän suuntaan. Liikuttavalla tavalla ysin kevään kokemukset selvästi värittävät käsitystä äikän opinnoista koko yläasteen ajalta. Oletan, että tekstissä mainitut seiskan "pelottavat kokemukset", liittyvät siihen, että seiskalta lähtien olen kiusannut oppilaita etupäässä erilaisilla "analyysitehtävillä", joihin he eivät yleensä ole tottuneet. Monen mielestä on aluksi hyvin raskasta käyttää omia aivojaan :)

Kaikenkaikkiaan ylä-aste on sujunut äidinkielen tuntien osalta
erittäin hyvin. Hyvällä tarkoitan aivan loistavaa. Muistan seiskalla
kun pelotti todella paljon tälläinen työskentely. Suurin osa töistämme
mitä olemme tehneet ovat ainakin minun osalta olleet hyvin syvällisiä.
Tälläinen paljon vapaampi työskentely tapa on paljon kehittäväämpää
sillä sehän on paljon realistisempi tilanne jos mietitään tulevaa
elämää. Eihän työelämässä tule vastaan ennalta arvattavia yksi, kaksi
ja kolme tehtäviä. Myös työskentely näin on paljon kivempaa. Kahdesta
syystä. Töitä saa tehdä paljon vapaammin ja käyttää omaa
mielikuvitastaan ja kekseliäisyyttä hyvin paljon töiden
toteuttamiseen. Vapaus töissä on toinen. Minulle annetaan vapautta
mutta sen mukana tulee vastuuta. Minulle tämä passaa mielihyvin ja
voin jopa nauttia opiskelusta tällä tavalla. Opiskelun ei pitäisi olla
niin suljettua. Sellaista tehtävien pakkopullaa. Avataan portit ja
annetaan sen olla vapaampaa.


Seuraavaksi on aika ryhtyä miettimään, miten tätä vapauden tilaa voisi systemaattisemmin ensi lukuvuodella tavoitella.

maanantai 9. toukokuuta 2011

Historian siipien wikinää

Tässä muutama päivä sitten @Riikkavain kanssa keskustellessamme mieleeni pumpsahti ajatus koulun historiaa käsittelevästä wikistä. Laitanpa sen nyt tähän talteen, jotta siihen olisi mahdollisimman helppo ensi vuonna palata.

Idea olisi siis sellainen, että perustaisimme koululle yhteisen wikin, jossa dokumentoisimme koulumme historiaa. Varastoihimme on taltioitu runsaasti kiinnostavaa materiaalia, jota voisimme hyödyntää. Lisäksi luulen, että meillä on oppilaita, joiden perheistä löytyy koulumme oppilaita useamman sukupolven ajalta.



Projekti olisi helppo integroida ainakin äikän, historian, kuviksen ja käsityön oppiaineisiin ja sen tekemiseen voisivat osallistua kaikki ykkösestä ysiin. Myös vanhemmat voitaisiin kutsua mukaan.

Koulun historiaa voitaisiin työstää kuvin ja sanoin, niin dokumenttien ja faktojen kuin fiktionkin keinoin. Voisimme larpata ja kehitellä muita pelillisiä elementtejä, tehdä animaatioita, videohaastatteluja vain muutamia mahdollisuuksia mainitakseni.



Tämän lyhyen ja ylimalkaisen muistiinpanon loppuun vielä muutama kuva ja sitaatti sytykkeeksi. Rintakuva esittää Onni Hallaa, joka on koulun entisiä opettajia! Sitaatti puolestaan on poimittu käytävän vitriinistä silmiin osuneesta Elsa Kaarelan teoksesta Ryhmätyöskentelyä koulussa (1948). Minua liikuttaa sen alkusanoissa artikuloitu innostus ja idealismi. Toisaalta hieman tuskastuttavalta tuntuu, että edelleenkään ei koulussa ole yleisesti ottaen tämän pidemmälle päästy. Näin Kaarela:



Nykyajan tunnus on uusi koulu, mutta varsinaisestihan ei kouluelämän alalla tapahdu uutta, vaan vanha saa uusia muotoja. Emme siis voi erottaa vanhaa ja uutta koulua, mutta voimme puhua kaavoihinsa kangistuneesta koulusta, jonka vastakohtana on elävä uusiutuva koulu. Edellisessä kaikki on opettajan johtamaa, ja oppilasjoukko on alistuneen passiivista (passiivinen koulu). Elävässä koulussa oppilaat astuvat etualalle j aheidän aktiivisuutensa muodostuu keskeisemmäksi (aktiivinen koulu). Aktiivisessa koulussa on elämää. Siellä työtavat vaihtuvat. Kaikki uusiutuu. Se on kuin vuolas, alati virtaava virta, joka ei pysähdy. Siksi puhunkin virtaavasta koulusta, jossa opintoryhmien työskentelyllä ja ryhmätyöskentelyllä on innostava ja vaihtelua antava merkityksensä.



keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Woihan Witsi!

Juuri aloitin ensimmäisen varsinaisen wiki-kokeilun oppilaiden kanssa. Päätimme kuviksen open eli Miian kanssa kehitellä seiskoille jotain yhteistä loppukevääksi ja sarjakuvista kaikki lähti. Samoihin aikoihin OTO-kirjan blogissa oli kiinnostava juttu avoimella lisenssillä julkaistavista Marvel-sarjakuvista. Niihin pitää palata joskus myöhemmin, mutta nyt päätimme yksinkertaisesti tehdä niin, että oppilaat tekevät jonkun vitsin pohjalta sarjakuvan. Sitten jatkamme äikässä jotenkin joko vitsien tai sarjakuvan parissa eteenpäin. Ainakin tässä vaiheessa ajatuksissa siintää joku vähän tutkivan oppimisen tyyppinen viritys. Aikaa tietysti on tosi vähän sellaiseen enää jäljellä, mutta kyllähän sitä voisi jatkaa syksylläkin, jos se oikein hyvin lähtisi vetämään. Lisäksi rinnalla kulkee tietysti myös tavoite oppia käyttämään wikejä yhteisessä työskentelyssä.

Kaiken kaikkiaan haaveilen kehittyväni opettajana enemmän siihen suuntaan, että oppilaat tekevät, minä vaan seurailen vierestä ja autan tarvittaessa. Niinpä juuri perustamani wikikin on tosi karu, eikä siellä ole oikeastaan mitään. Kun sain wikin perustettua, laitoin linkin saman tien seiskojen FB-ryhmään. Kiinnostavaa on, että alle minuutin kuluttua ensimmäinen oppilas oli jo käynyt tutustumassa wikiin ja jättämässä sinne itsestään puumerkin, kuten olin pyytänyt. Kunpa nyt vaan malttaisin pysytellä sillä linjalla, että antaisin oppilaiden tehdä!

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Ikuisuushaave: digitarinointi

Yksi ITK:n kaikkein antoisimmista esityksistä oli mielestäni. Satu Nurmelan esitys Nyt on digitaalisten tarinoiden aika. Nurmela oli tehnyt esitystään havainnollistamaan digitarinan omista ITK-kokemuksistaan. Minun on yksinkertaisesti pakko upottaa Nurmelan esimerkki tähän, koska se on monella tavalla kiinnostava ja hyvä:




Tästä esimerkistä käy hyvin ilmi, mistä digitarinoissa esimerkiksi on kyse: muutaman minuutin mittaisista esityksistä, joissa on kertojan ääni ja mahdollisesti muutakin, erilaisia kuvia, mahdollisesti videopätkiä yms. Olennaista on henkilökohtaisuus ja yksilön näkökulma. Tähän henkilökohtaisuuteen liittyy digitarinoissa piilevä terapeuttinen ja voimaannuttava potentiaali. Mutta lisäksi samalla tekniikalla voisi tietysti helposti tehdä monenlaista materiaalia, ja tälle menetelmälle olisi hyvin helppo keksiä kouluissa vaikka mitä käyttöä! Ja mikä parasta, teknisesti ei tarvita mitään kovin kummallisia vimpaimia tai ohjelmia. Meistä about jokaisella on jo kotona tarvittavat välineet. Kunpa saisimme digitarinoinnin jotenkin alkuun myös koulussa!

Youtubesta löytyy lisää kiinnostavia videoita ja Nurmelan blogista löytyy esimerkiksi linkki ITK-esityksen dioihin.

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Huhtikuun runosuoni

Yksi asia, joka ITK:ssa jäi minulta suunniteltua paljon vähemmälle huomiolle oli Sometun mobiili luontopolku. Tänään vihdoin toden teolla havahduin siihen, että sehän sisältää esimerkiksi aivan loistavan idean tanka/haikurunoilusta.

Yritin tänään lähettää kännykällä Gmaililla oman Sula maa -haikuni ja tätä varten pihalta räpsäistyn kuvan Porepilvi Posterousiin, mutta en vielä onnistunut selvittämään, miten pystyn liittymään blogiin. Ei se mitään, se selviää kyllä aikanaan. Itse idea on aivan nerokas, ja valmis toteutettavaksi vaikka saman tien koulussa. Oppilaat vaan pihalle kuvaamaan ja runoilemaan.


Sulan maan voimaa,
sipulista huhtikuun
tieto luetaan

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Oppia Vantaalta

Elämäni ensimmäinen ITK on nyt takana. Sulateltavaa riittää totisesti pitkäksi aikaa. Aloitan annin purkamisen perusopetuksen alusta ja lukemaan opettelemisesta.

On tutkittu juttu, että kirjoittamaan on helpompi oppia kuin lukemaan. Siksi onkin nurinkurista, että koulussa perinteisesti opetellaan ensin lukemaan. Näin ei kuitenkaan ole pakko tehdä, sillä Arne Trageton on kehittänyt menetelmän, jossa opetellaan ensin kirjoittamaan ja sitten luetaan, mitä on kirjoitettu. Tätä menetelmää hyödynnetään esimerkiksi Dickursby skolanissa. Samalla oppilaat harjoittelevat kymmensormijärjestelmää pienestä pitäen. Käsin kirjoittamistakin tietenkin opetellaan myös, mutta sen harjoittelu aloitetaan täysipainoisesti vasta toiselta vuosiluokalta. Tällä hetkellä kaikilla alkuopetuksen oppilailla on käytössään kannettavat tietokoneet Vantaan pilottihankkeen ansiosta, mutta Tragetonin menetelmän hyödyntäminen aloitettiin vanhempien lahjoittamien vanhojen koneiden avulla. Kirjotuskoneeksi riittää mainiosti vanhakin kone. Tragetonin menetelmästä löytyy googlettamalla runsaasti lisää tietoa ja myös juuri suomennettu kirja.

Samassa foorumiesityksessä esiteltiin toinenkin kiinnostava esimerkki Vantaalta. "Jokiniemen koulun kaikilla 7.-luokkalaisilla on käytössään kannettavat tietokoneet. Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa on siirrytty kokonaan verkko-opiskeluun. Opettaja Petra Erikson tekee väitöskirjaa verkkopohjaisen oppimisalustan, sähköisten autenttisten ja reaaliaikaisten materiaalien sekä sosiaalisen median tarjoaman vertaisfoorumin vaikutuksista oppilaiden kirjoittamisen oppimiseen. Tutkimuksessa selvitetään, onko uudenlaisella monimediaisella oppimisella vaikutusta oppimistuloksiin ja motivaatioon sekä miten oppilaat kehittyvät kirjoittajina yläkoulun aikana."

Erikson kertoi, että kaikki oli alkanut siitä, että hän oli kysynyt rehtorilta, voisiko hän alkaa pitää kaikki äikän tunnit ATK-luokassa. Rehtori oli näyttänyt vihreää valoa. Myöhemmin sitten oli saatu kannettavat hankkeesta seiskaluokkalaisille.

Jaa-a, mitäköhän meidän reksi sanoo?

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Kriittistä ajattelua: osa II

Kokosin tuon edellisen postauksen muistiinpanot eräänä aamuna kiireessä ennen töihin lähtöä. Nyt kun katson listaa niin huomaan: siinähän onkin kaikki olennaisimmat asiat.

Olen tänä viikonloppuna lukenut ysiluokkaisten kirjoitelmia, joita he ovat kirjoittaneet itse valitsemiensa ja lukemiensa romaanien pohjalta. Aiheet ovat vaihdelleet kannibalismista nuorten itsemurhiin, rakkaudesta ystävyyteen. Yksi tyttö kertoi kirjoitelmansa lopuksi luettaneensa tekstinsä myös isällään. Kerrassaan ilahduttavaa! Minä iloitsen siitä, että pitkät ja seikkaperäiset juoniselostukset ovat korvautuneet pitkälti omilla pohdinnoilla kirjojen käsittelemistä teemoista. Nyt ei harmita muu kuin se, että saan nauttia näiden oppilaiden kanssa työskentelystä enää pari kuukautta.

Itselle tuli tarve palata taas aivan kaikkein tärkeimpiin perusasioihin. Ziljoonatta kertaa kaivoin esiin Didier Eribonin elämäkerran Michel Foucault'sta. Kuvaus hautajaisista on jostakin syystä yksi vaikuttavimmista teksteistä, jonka olen koskaan lukenut. Samalla se muistuttaa siitä, miksi kriittisen ajattelun opettaminen on minusta niin tärkeää. Suomennos on karsea, mutta siitäkin huolimatta tämä saa kerta toisensa jälkeen ihon kananlihalle:

"Aurinko ei ollut vielä noussut Pariisin ylle, kun varhaisena kesäkuun aamuna Pitié-Salpetrièren sairalan takana olevalle pienelle pihalle kokoontui useita satoja ihmisiä osoittaman viimeistä kunnioitustaan Michel Foucault'lle. Ensin oli pitkä hiljaisuus. Sitten särkynyt, tukahtunut ja surun murtama ääni nousi äkkiä:

Minut sai liikkeelle hyvin yksinkertainen motiivi; toivoisin, että joillekin se sinänsä riittäisi. Kyse on uteliaisuudesta - nimenomaan siitä uteliaisuuden lajista, jonka harjoittaminen tietyllä itsepintaisuudella maksaa vaivan. Ei sellaisesta uteliaisuudesta, joka pyrkii sulautumaan siihen, mitä kuuluu tietää, vaan sellaisesta, joka sallii irtaantua itsestään. Mitä arvoa loppujen lopuksi olisikaan intohimolla tietoon, jos se tuottaisi vain tietyn määrän tietoja, eikä tavalla tai toisella sitä, että etsijä loitontuu itsestään. Elämässä on hetkiä, jolloin välttämätöntä kysyä, voisiko ajatella toisin kuin ajattelee ja havaita toisin kuin näkee, jotta ylipäätänsä voisi tarkkailla ja pohdiskella. Mitä olisi filosofia - haluaisin sanoa filosofinen toiminta - ellei se ole ajattelun kriittistä työtä itsensä suhteen; ellei se tarkoittaisi tiedon kohdistamista siihen, kuinka ja missä määrin on mahdollista ajatella toisin, sen sijaan, että perustelisi sitä, mikä jo tiedetään"

Nämä olivat Foucault'n sanoja Nautintojen käytön esipuheesta, jotka Gilles Deleuze luki."

Lähde: Didier Eribon: Michel Foucault, Vastapaino, 1993

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Innostavia juttuja

Niitä on maailma pullollaan. Laitanpa tähän nyt nopeasti vaan muistiin muutaman lähteen kriittisetä ajattelusta ja sen opettamisesta. Ensinnäkin tämä

Toisekseen Twitterissä oli juuri #edchat tästä aiheesta. Laittelin linkkejä talteen Diigoon tagilla kriittinen*ajattelu

Tässä vielä #edchatistä poimittuja pointteja:

- Ajatteleminen on hyvien kysymysten esittämistä ja kyseenlaistamista.
- Ongelmana on, mitä tapahtuu googlettamisen jälkeen. Sinänsähän taitava goolettaminenkin edellyttää aktiivista ajattelemista ja ongelmanratkaisua. Joka tapauksessa googlettaminen on vasta ensimmäinen askel.
- Opettajan pitää tehdä omaa kriittisen ajattelun prosessiaan oppilaille näkyväksi eli mallintaa ajattelua.
- Oppilaita voi pyytää käyttämään muitakin hakukoneita kuin Googlea ja sitten he voivat vertailla tuloksia.
- Kriittisten ajattelutaitojen kehittäminen vaatii paljon mallintamista ja harjoittelua.
- Opettajan tehtävänä on myös tehdä näkyväksi ja tiedostuttaa oppilaita siitä kriittisestä ajattelusta jota he jo harjoittavat.

Nyt pitää lähteä kustannuspaikalle :) Tämähän on tällainen ikuisuusaihe.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Oppilaat on niin parhaita!!!!

Kuten tuolta pari postausta sitten käy ilmi, meillä on nyt meneillään kaikkien kolmen ysiluokan kanssa jakso, jolloin oppilaat saavat hyvin pitkälle itse valita, mitä tekevät. Tätä työskentelyä on nyt jatkunut noin kaksi viikkoa ja ahdistus on ollut sitä tavanomaista: miten minä ehdin ohjata kaikkia, miten ylipäätänsä pysyn kärryillä siitä, missä mennään, suostuvatko kaikki tarttumaan haasteeseen jne. jne. Tasaisin väliajoin käy myös mielessä se tuttu ajatus: miksi kummassa minun pitää aina tehdä kaikesta niin mutkikasta? Miksi emme vaan hanki oppikirjoja ja tee niistä tehtäviä aukeama kerrallaan?

Tänään palasi usko. Kävin facebookissa päivittämässä tukareiden ryhmään lupaamiani juttuja ja samalla huomasin, että yksi tyttö oli huhuillut perääni fb:ssä. Hän on yhden luokkatoverinsa kanssa perustanut blogin ja pyysi, että kävisin kommentoimassa. Blogissa minua odotti aivan ihana yllätys! Tytöt ovat käsitelleet blogissaan kiusaamista ja sitä, mikä koulussa on kivointa ja tärkeintä. He ovat tehneet haastatteluja ja editoineet niistä tiiviit ja hyvät videot. He ovat kommentoineet videoissa esiin nousseita ajatuksia ja pohtineet teemoja itse. He ovat tehneet hyvää yhteistyötä, mikä näkyy mm. kommentilootasta. Nyt työn alla on postaus entisaikojen koulunkäynnistä. Ainakin toinen on tehnyt videohaastattelun isovanhemmistaan ja kysellyt heiltä koulunkäynnistä 40-luvulla. Kaiken tämän he ovat tehneet oma-aloitteisesti ja totisesti aivan itse. Uskomattoman mahtavaa! Ja mikä parasta: tällaisia huippuyllätyksiä taitaa olla tulossa muitakin. On tosi mukavaa olla opettaja!

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Eka oikea ruutukaappausvideo

No nyt vihdoinkin sain tehtyä ensimmäisen ruutukaappausvideon! Tein sen Jingillä ja laitoin sen myös Posterousiin. Yritin tallentaa sen ulkoiselle kovalevylle ja kai se sinne menikin, mutta en saa auki... No nyt se on tallennettuna screencast.comiin ja sieltä saa upotuskoodin




Unable to display content. Adobe Flash is required.

Kovasti olen muutenkin viime päivinä taistellut kaiken maailman laitteiden kanssa. Yritän saada esim. kännykän toimimaan wlanina, että voisin surffata kannettavalla missä vaan. Esimerkiksi koulussa, jossa - yllätys, yllätys - en pääse esim. langattomaan verkkoon omalla koneellani :(

Kaivelin myös muuton jäljiltä esiin iPodin ja Matiltakin sain käyttööni yhden mp3-soittimen. Se on sikäli kätevä omaan iPodiini verrattuna, että siinä on näyttö. Matin vihjeestä löysin myös eilen Elisan kirjakaupan, jossa on e-kirjoina ladattavissa sata klassikkoa ilmaiseksi! Ha-haa nyt pääsevät oppilaat tutustumaan kännyköillään kirjallisuuden historian helmiin. Aivan loistavaa! Sieltä saa myös äänikirjoja ja vaikka esim. lasten valikoima on vielä suppea, niin siellä on kyllä hyviä kirjoja.

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Hiihtoloma loppuu - ei haittaa!

Ei mennyt tämäkään hiihtoloma siihen tapaan kuin olin suunnitellut. Tapani mukaan olin flunssassa, ja kun lisäksi oli aika kovat pakkaset, jäi hiihtäminen huomattavan vähälle. Mutta ei se mitään, päivät ovat jo hämmästyttävän pitkiä - vielä kuudeltakin on valoisaa - joten hiihtämään ehtii koulupäivien jälkeenkin :)

Ysiluokkalaisilla alkaa neljä viikkoa kestävä jakso, jolloin saavat tehdä suurin piirtein mitä lystäävät. Orientaatiota varten tein alta löytyvän Prezin. Prezi on hauska väline ja olen ylpeä siitä, että kykenin aivan itse keksimään ratkaisun eteen tulleeseen ongelmaan. Jostain syystä esitykseen ei voinut upottaa YouTube-videota, vaikka niin pitäisi pystyä tekemään. Niinpä kiersin ongelman tekemällä PDF:n johon laitoin linkin videoon. Ja se toimii!

Edit: Opeblogissa hyviä vinkkejä ja selostus Prezin peruslogiikasta!



perjantai 25. helmikuuta 2011

Audioboo

On kyllä todella mukavaa, että nämä kaikki palvelut ovat niin todella helppoja käyttää. Tähän audioboohon voisimme tutustua myös sossumedian kurssilla. Jos oppilailla olisi esimerkiksi joku koe tulossa, voisivat jakaa koealueen keskenään ja sitten jokainen voisi selostaa oman osuutensa omin sanoin muille kuunneltavaksi! Esimerkiksi. Tai sitten tehtävänä voisi olla vaikka hiihtolomasta kertominen.

Listen!


Ja alla tutoriaali, josta selviää, että mitä kaikkea iPhonella voikaan tehdä...



Intro to Audioboo from Mark Rock on Vimeo.

Posterous

No nyt on sitten sekin polkaistu alulle. Syy on nolo, eli se, että en osaa käytää Twitteriä. Yritin eilen rohkaista mieleni ja twiitata eteenpäin yhden Tietokone-lehden jutun. Osoite oli kuitenkin liian pitkä. ja Twitter kehotti minua olemaan "more clever"!!! Jostain muistelen lukeneeni, että on olemassa palveluita, jotka lyhentävät pitkä URL:it, mutta en vielä jaksanut ryhtyä tähän perehtymään. Sen sijaan tulin vahingossa eilen jotenkin tietämään, että Posterous voi lähettää kaikki postaukset automaattisesti Twitteriin....

Toinen, mikä Posterousissa houkuttelee on se, että sinne voi lähettää postaukset gmailina. Se puolestaan on juuri nyt houkuttelevaa, koska vihdoinkin minulla on puhelin, jolla gmailin käyttö on helppoa ja nopeaa. Kaiken kaikkiaankin huomaan nyt, että tuo puhelinhan se vasta houkutteleva laite onkin! Se Tietokone-lehden juttukin, johon yllä viittasin, käsitteli sitä, että älypuhelimet ja tabletit ryöväävät alaa tietokoneilta. Jo parin päivän kokemuksen jälkeen voin hyvin ymmärtää miksi.

Kaiken kaikkiaan huomaan hakevani nyt reittejä, jolla voisi helposti missä ja milloin vain laittaa eteenpäin viestejä, jotka sisältäisivät linkkejä, tekstiä ja puhetta/videota. Juuri tässä älypuhelin on aivan loistava laite! Miten kummassa saatoin näin pitkään olla ilman sitä?

Ja vielä: Posterousiin on kai helppo perustaa ryhmiä, eli sitä kautta se saattaisi olla kätevä myös oppilaiden kanssa työskentelyyn. Yhtälailla heillekin siis varmaan olisi mukavaa se, että voivat operoida gmaililla.

Loppuun vielä tutoriaali

torstai 24. helmikuuta 2011

Kehitys kehittyy

Jotenkin tämänpäiväisen twitteröinnin tiimellyksessä osuin ITK 2011 -konferenssiin ohjelmaa tutkailemaan. OMG - pääsisinpä paikalle! Tässa vain pari herkkupalaa:

  • Siellä esiintyy mm. Petra Erikson Jokiniemen koulusta. Hän tekee parhaillaan väitöskirjaa kirjoittamisen opettamisesta ja hänen seiskaluokkalaisillaan on kaikilla omat läppärit! Tätä on esitelty myös Opettaja TV:ssä.
  • Toinen kiinnostava poiminta on myös Sotungin etälukion Heidi Heikkilän esitys Virtuaalinen patikkaretki länsimaisen kirjallisuushistorian halki, eli kyse on kirjallisuushistorian opiskelusta Second Lifessa
Tuo Eriksonin tapaus on hyvä esimerkki taas siitä, että itsekin voi omiin olosuhteisiinsa kyllä vaikuttaa, eli ennen pitkää pitäisi löytää joku hanke! Sen metsästyksessä Twitter puolestaan on varmaankin mainio.

Twitter

Ostin vihdoinkin älypuhelimen, ja siitä innostuneena päätin vihdoinkin yrittää perehtyä Twitteriin.

The Twitter Tutorial
View more presentations from David Griner

Ja toinen opasvideo, jotta oppisin käyttämään Twitteriä myös puhelimella:




sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Minustako oppimateriaalin tekijä?

Huomasin sattumalta Opettaja-lehdestä, että Tammi hakee innovatiivisia, osaavia ja aikaansa seuraavia oppimateriaalin tekijöitä. Lähetin aika lailla ex-tempore sinne sähköpostia. Pyydettiin kertomaan millaista materiaalia haluaisin tehdä. No tällaista:

  • Haluaisin tehdä oppimateriaaleja edelläkävijöille :) Haluaisin esimerkiksi kääntää printti- ja sähköisten materiaalien suhteen päälaelleen, eli tehdä etupäässä sähköistä materiaalia ja sitä tukemaan sitten esimerkiksi teema- ja projektivihkoja.
  • Haluisin tehdä avoimia oppimateriaaleja. Miksi eivät kustantajatkin voisi toimia samalla logiikalla kuin monet sosiaalisen median palvelujen tarjoajat ? Eli peruspaketti ilmainen ja mielellään vapaasti levitettävissä ja remiksattavissa, kylkeen sitten maksullista materiaalia.
  • Haluaisin tehdä materiaaleja, joita niin opettajien kuin oppilaidenkin olisi mahdollisimman helppo kustomoida omiin tarpeisiinsa sopivaksi ja koostaa erilaisia ja yksilöllisiä kokonaisuuksia.
  • Haluaisin käyttää hyödykseni liikkuvan kuvan suomia mahdollisuuksia. Tehdä materiaaleja videomuodossa. Videoklippejä. Esim. ruutukaappausvideoita
  • Haluaisin tehdä yhteistoiminnallisille toimintamalleille rakentuvaa ja yhteisöllistä tiedonrakentelua suosivaa materiaalia.
  • Haluaisin tehdä ilmiöpohjaiselle oppimisen idealle rakentuvaa ja oppiaineita integroivaa materiaalia. Miksi ei voisi tehdä esimerkiksi äidinkielen, historian ja kuvaamataidon yhteistä teema- tai projektivihkoa kansiota tms.
  • Haluaisin tehdä materiaaleja, joissa hyödynnettäisiin/huomioitaisiin mobiilin oppimisen mahdollisuudet. Oma mutu-tuntumani on, että noin puolella yläkoululaisista on nettiyhteydellä varustettu puhelin taskussaan.
Roiskaisin sähköpostiin ensimmäisinä mieleen tulleet. Olisi ehkä kannattanut muotoilla huolellisemmin sun muuta,
mutta hauskaa on, kun lehtorilla on varaa olla hieman Hulda Huoleton! Käsitykseni mukaan Tammi on kyllä aika konservatiivinen talo, joten ihme on, jos sieltä mitään kuuluu.

perjantai 11. helmikuuta 2011

Prezi

Toinen hommeli, jota olen tänään kokeillut on Prezi. Se vaatii aika lailla suunnittelua ja totuttelua, mutta on kyllä hyvä. Pidän erityisesti siitä, että siihen saa ympättyä todella laajan kokonaisuuden ja osoitettua, miten asiat liittyvät toisiinsa. Olen ajatellut, että ainakin voisi tehdä seuraavista aiheista oikein isot Prezit ja sitten niistä ruutukaappausvideot:

- kirjallisuuden historia - aikajana
- lukemisen strategiat
- kirjoitusprosessi

Ai niin ja tietysti kielioppi! Kokonaisesitys! Preziin se mahtuu. Taidankin aloittaa siitä.

Jing-kokeilu

Latasin tänään koneelleni Jingin. Sehän vaikuttaa todella helpolta ruutukaappausohjelmalta. Tuli vaan tänään ainakin ongelmia äänien kanssa: ensin oli kovin hiljainen ääni, pienen säätelyn jälkeen ihan ok, kunnes mykistyi lopulta kokonaan. Olisko mun pienen pieni perintömikki hajonnut?

Jingissä on viiden minuutin rajoitus videoille. Se taitaa olla mun tapauksessa hyvä juttu, mulla kun on paha tapa jaaritella liian pitkään. Jingillä voi myös tehdä helposti ruutukaappauskuvia, joihin voi lisätä tekstiä ja nuolia yms. Kätevää!



Pusersin Powerpoint-ohjeiksi "Lehtitekstejä kirjallisuudesta" -tehtävän. Siitä oli tarkoitus tehdä ruutukaappausvideo, mutta kuten sanottu ei vielä tullut valmiiksi. Ajattelen, että juuri tehtävänantoihin esimerkiksi ruutukaappausvideot sopivat tosi hyvin. Silloin ohjeet tulevat useampaa kanavaa pitkin ja ne voi helposti toistaa tarvittaessa vaikka ziljoona kertaa.

Yhteisöllinen kirjoittaminen

Törmäsin tänään sattumalta Anne Rongaksen esitykseen yhteisöllisestä kirjoittamisesta. Sitä totisesti pitäisi peruskoulussa olla paljon enemmän.

View more presentations from arongas.

Oppaan saatesanat

Tämä blogi liittyy wikiin, johon hahmottelen yläkoulun äikän opetusmateriaalia. Täällä suunnittelen ja ihmettelen ja tänne kokoan tarpeellista taustamateriaalia. Täällä myös opiskelen itse eli tämä on samalla oma oppimispäiväkirjani - tai PLE :)

Sivutuotteena saan hyvää harjoitusta blogien ja wikien käytöstä.